Siirry sisältöön

Finncon 2016, osa 2: Akateeminen ohjelma eli kaksi päivää synkkiä kuvia ja muutama satu

 

(c) Jani Ylönen

Perinteisiä paperityöpajasessioita seurasi lauantaiaamuna ensimmäistä kertaa Finnconin historiassa järjestetty virallinen akateeminen ohjelma eli From Faerie to Dystopia: Finncon 2016 Academic Track. Edellisenä kesänä, Finnconin lomaillessa, samanlainen akateemisten esitelmien linja oli järjestetty yhteispohjoismaisen Archipelaconin osana Ahvenanmaalla, ja samalla formaatilla jatkettiin nyt myös mantereella. Taustalla toki häämötti myös suurempi suunnitelma: toiminnan hiominen vuoden 2017 suurta spektaakkelia, Worldconia, varten.

 

Tärkeä ohjelman mahdollistava tekijä ja inspiraatio oli Tampereella 2015 aloittanut Koneen säätiön rahoittama Synkistyvät tulevaisuuden kuvat - Dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa -tutkimusprojekti, joka toimi myös linjan järjestäjänä yhdessä Finfar-yhdistyksen kanssa. Yhteistyön ansiosta myös toiseksi teemaksi oli valikoitunut dystopia, joka niin elokuvissa, peleissä kuin kirjoissakin on ollut paljon esillä viimeisenä vuosikymmenenä. Niinpä suurin osa seitsemästätoista esitelmästä ja yksi kunnianvieraspuhe käsitteli epätoivottavia yhteiskuntia ja synkkiä tulevaisuuden kuvia, mutta muistaen välissä myös pienet toivon kipinät.

(c) Jani Ylönen

Avaussanat ohjelmalle lausui Finfarin puheenjohtaja Jyrki Korpua, joka toivotti vieraat tervetulleiksi, mutta muistutti myös tapahtuman säännöistä. Hän toi esiin muun muassa Finfarin oman pienen pelotteen yliaikaa puhuville esitelmöijille ja aiheen sivuun eksyville kommentoijille: laukauksen laser-aseesta. Ensimmäinen sessio pääsi alkuun puoli yhdeltätoista ekodystopioilla ja luonnon roolilla niiden maailmassa. Juha Raipolan teoreettispainotteisemman katsannon jälkeen Jouni Teittinen käsitteli käsittämätöntä luontoa suurena olentona Cormac McCarthyn The Road-teoksessa, josta Maria Laakso vei keskustelun kirjallisesti ruohonjuuritasolle katsomalla ihmisten esittämistä eläinhahmojen silmien läpi Richard Adamsin romaanissa Watership Down.

 

Ruokatauko tarjosi akateemisesta ohjelmasta innostuneille harvinaisen mahdollisuuden poistua Tampereen yliopiston päärakennuksen salista D11. Sen jälkeen vuoron sai Raffaella Baccolini, Finnconin akateeminen kunniavieras, jonka esitteli Tampereen dystopia-projektin johtaja Saija Isomaa. Baccolini, joka on oman tutkimuksensa ohella ollut myös toimittamassa monia dystopian tutkijoille keskeisiä teoksia, jatkoi tummien kuvien tutkimista italialaisen Beatrice Massinin Bambini nel Boscon ja amerikkalaisen M.T. Andersonin Feed-teoksissa. Teosten kautta hän pohti paitsi dystopian nykytilaa myös sen keskeisyyttä tämän hetkisessä nuorten kirjallisuudessa, johon kohdetekstitkin kuuluivat. Synkkien kuvastojen seasta nousi esiin positiivinen viesti kirjailijoista, jotka ovat valmiita haastamaan lukijoitaan uudella tavalla, ja lukijoista, jotka ovat valmiita vastaamaan tähän haasteeseen.

 

Kunniavierasesitelmän ja sitä seuranneen keskustelun jälkeen sessiot palasivat normaaliin muotoonsa kahdella osuudella, jotka koostuivat kumpikin kolmesta kahdenkymmenen minuutin esitelmästä. Ensimmäisenä puheen sai Esko Suoranta, joka käsitteli Thomas Pynchonin tuoreinta ja Suorannan mukaan suoraviivaisimpiin kuuluvaa romaania Bleeding Edgeä ja sen vahingoittunutta virtuaalitodellisuusutopiaa. Toisena puhunut Kaisa Kaukiainen taas tarkasteli aikamme tunnetuimpia dystopiatrilogioita Nälkäpelistä Divergent-sarjaan käsitellen hengellisyyttä dystoopisessa nuorten kirjallisuudessa. Iltapäivän ensimmäisen esitelmätrilogian päätti Sarianna Kankkunen, joka käsitteli rajoja ja rajaseutuja Maarit Verrosen romaanissa Kirkkaan selkeää.

(c) Jani Ylönen

Pienen tauon jälkeen ylimääräisen hengähdyksen synkkyyksien keskelle toi Merja Polvisen esitelmä, jonka aineistona oli Ted Chiangin novelli "Story of Your Life". Hänen uudelleenluvun kokemusta käsittelevä esitelmänsä oli harvinainen dystopiasta tai toisesta ohjelman teemasta, saduista, vapaa vyöhyke lauantain linjan varrella. Valitettavasti Polvinen, joka itse aikoinaan toi laser-aseen Finfarin käyttöön, jäi myös sen ensimmäiseksi uhriksi, kun kattoon ammuttu laukaus pysäytti hänen yliajalle hiipineen esitelmänsä. Hänen jälkeen ääneen pääsi uudelleen Saija Isomaa esitelmällään affekteista dystooppisessa kirjallisuudessa. Lauantain akateemisen osuuden sai päättää Nicholas Wanberg, jonka esitelmä Harry Potter-kirjasarjasta ja rasismista toi nurkkasalin sakeaan ilmaan myös esitelmän teossarjan maailman mukaisesti pukeutunutta väkeä.

 

Sunnuntaina akateeminen ohjelma alkoi ensimmäisenä ja loppui viimeisenä. Toisena päivänä vahvempaan asemaan nousi akateemisen ohjelman toinen pääteema, sadut, joka oli myös Finnconin yleinen teema. Tosin sadut olivat houkutelleet selkeästi vähemmän tutkijoita kuin dystopiat. Niinpä kymmeneltä aamulla pyörähti käyntiin ainoa puhtaasti satuihin keskittyvä esitelmämoduuli, jossa käsiteltiin sekä yhtä kunniavieraskirjailijan modernia satua että yhden Suomen tunnetuimman spekulatiivisen fiktion kirjoittajan dystooppista satutulkintaa. Ensimmäisenä esitelmöi unkarilaista akateemista tutkimusta edustanut Fodor András, joka tarkasteli sankaruutta Catherynne M. Valenten Fairyland-sarjassa, jota seurasi isäntäyliopiston Hanna Samola käsitellen Johanna Sinisalon Auringon ytimen Punahilkka-yhteyttä.

(c) Jani Ylönen

Yhden esitelmän peruunnuttua ruokatunti venyi huolestuttaviin, jopa rauhallisen aterioinnin mahdollistaviin, pituuksiin, mutta iltapäivän alettua ohjelma palasi paneelilla. Osuuttaan The World Hobbit Project -tutkimuksessa esittelivät Irma Hirsjärvi, Aino-Kaisa Koistinen, Jyrki Korpua ja Tanja Välisalo. Käynnissä oleva tutkimushanke ruotii elokuvatrilogian aikana kerättyä laajaa kyselytutkimusaineistoa. Historiallisen laaja kansainvälinen kysely poiki Suomesta noin 1600 vastausta, josta saatuja alustavia tuloksia ryhmä esitteli. Ryhmä toi esiin muun muassa vastauksissa esiin tullutta erottelua faniuden ja tosifaniuden välillä sekä kuinka suomalaiset poikkeuksellisen vahvasti korostivat kirjailija Tolkienin roolia elokuviin menon syynä verrattuna ohjaaja Jacksoniin.

 

Seuraava hirviöyttä, inhimillisyyttä ja ei-inhimillisyyttä yhteen niputtanut akateeminen osio alkoi Kaisa Kortekallion Jeff VanderMeerin Southern Reach-sarjan ja Timothy Mortonin Dark Ecology-teorian vertailevalla purkamisella. Kortekallion esitelmästä, jossa ihmisyyden loppu ei välttämättä ollut negatiivinen asia, siirryttiin perinteisempiin ihmiskunnan lopun tunnelmiin Marjut Puhakan esitelmässä. Hänen esitelmänsä, joka käsitteli Richard Mathesonin I Am Legend-teosta - jota pidetään nykyään niin suositun zombie-maailmanlopun keskeisinä inspiroijana - pohti muun muassa zombien roolia näissä lopunaikojen tai uuden ihmisyyden kuvastoissa. Session viimeisessä esitelmässä Sari Piittinen toi tämänkertaiseen akateemiseen ohjelmaan sen ainoan, mutta sitä arvokkaamman palasen pelitutkimusta. Muuten kirjallisuusvoittoisen ohjelman keskellä Piittinen tarkasteli Fallout 3-pelin postapokalyptisen maailman goottisia elementtejä, jotka tosin hänen mukaansa jäivät lähinnä moodeiksi eivätkä esimerkiksi riittäneet protagonistin kuvaamiseen goottipäähenkilöksi.

 

Viimeinen akateemisen ohjelman osio oli täynnä pienempiä ja suurempia muutoksia, joka  sopi varsin hyvin jo conin loppumetreillä väsyvän yleisön herättelyyn. Suurimmasta muutoksesta vastasi session aloittanut Essi Vatilo, joka vaihtoi alkuperäisen Hyperion-aiheen Battlestar Galacticaan tuoden ohjelmaan mukaan myös yhden televisiosarjan. Vatilo pohti esitelmässään sarjan erilaisia vastuunkysymyksiä: miten ihmiskunnan rippeet ja heitä vainoavien cyloneiden vastuunkanto eroavat ja miten katsojien oletetaan suhtautuvan niihin. Toni Lahtinen, kuten myös häntä seurannut Mikko Mäntyniemi, tyytyivät vaihtamaan vain otsikkoa tai sen ilmaisua. Kumpikin kuitenkin pysyi alkuperäisessä aiheessaan, Lahtinen Johanna Sinisalon Linnunaivojen myyttiyhteyksissä ja Mäntyniemi Margaret Atwoodin Oryx and Craken ihmiskuntaa peilaavassa apokalypsissä.

 

Akateeminen ohjelma suljettiin samaan aikaan, kun toisaalla Finnconin lopetusseremoniat saivat päätöksensä. Kahden päivän tuloksena oli liuta tiukkoja esitelmiä ja osalle jopa neljän päivän putki keskustelua ja kuuntelua. Kokonaisuus oli paitsi antoisa kokemus itsessään myös oivaa harjoittelua vuoden 2017 elokuussa odottavaa Worldcon75:ttä, joka viisipäiväisyydessään tulee tarjoamaan aivan uudenlaisen haasteen myös Suomen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tutkijoille.
Teksti ja kuvat: Jani Ylönen

 

---------------------------------

Finfarin blogi alkaa tästä eteenpäin täyttymään tasaisin väliajoin seuran jäsenten, toimijoiden ja vieraiden kirjoituksista. Kirjoittaja ja aihe valikoituu haasteen mukaan eli edellisen tekstin kirjoittaja on velvoitettu haastamaan seuraavan ja ehdottamaan hänelle aihetta. Haaste esitetään blogitekstin lopuksi, mutta toki on myös kohteliasta ilmoittaa henkilökohtaisesti.

Ensimmäisen haasteen saa tutkijatohtori Merja Polvinen  Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista ja Finfar-aktiivi. Koska hän on vetovastuussa seuraavan kesän Worldcon75:n akateemisesta ohjelmasta, on vain sopivaa, että hänen aiheensa on "Alle vuosi Worldconiin"!