Siirry sisältöön

Matka Worldconiin ja takaisin – oliko se vain unta?

Kun lähdin noin kuukausi sitten tiistaina Worldconia kohti, en tiennyt mitä odottaa. Aamu oli varhainen ja unitutkijan (kaunokirjallisten unten tutkijan, toim. huom.) luontoa söi jättää unten maat niin aikaisin. Otin mukaani Sadan vuoden unet -novelliantologian (2017), jotta saisin univajettani edes jotenkin korvattua.

Kun lähdin pois iltamyöhään saman viikon lauantaina (valitettavasti jo lauantaina), Helsingissä raivosi myrsky. Kannoin mukanani muistoja niin mielessäni kuin repussani kirjojen ja con-ohjelman muodossa. Käperryin väsyneenä mutta onnellisena bussin nurkkaan.

(c) Minttu Ollikainen

Jos kirjahyllyni ei olisi täyttynyt Worldconista tuomistani uusista kirjoista ja muista muistoista, saattaisin luulla koko hämmästyttävän matkan ja valtavan conin olleen vain unta. Worldconin aikana kokemani esitykset, kohtaamiset ja keskustelut ovat järjestyneet mieleeni ihmeellisten unikuvien sarjaksi:

 

Finfarin Fantastinen tekstityöpaja

Minun Worldconini alkoi jo tiistaina Finfarin tekstityöpajamuotoisella seminaarilla. Olin ”Fantastisessa tekstityöpajassa” kaksoisroolissa, sekä antamassa palautetta muiden osallistujien teksteistä että saamassa sitä omasta, reaalifantastikkojen tuotannon unenomaisia tiloja käsittelevästä artikkelikäsikirjoituksestani.

Työpajan nimen fantastinen-määre kuvaa hyvin pajan onnistumisen tasoa. Osallistujina oli jo pidempään Finfarissa vaikuttaneita tutkijoita sekä uusia, kandidaatintutkielmansa juuri palauttaneita tuttavuuksia. Sain lukea tekstejä ja keskustella Snicket-kirjailijan moninaisista rooleista, erilaisista ongelmista ja asenteista zombeja kohtaan, muuntuneiden tajunnantilojen kuvauksesta fiktiossa, urbaanista fantasiasta ja sen faunoideista sekä Neil Gaimanin epäluonnollisista sarjakuvahahmoista.

 

Vieraannuttava akateeminen ohjelma

Näin suotta painajaisia omasta Blurring Genres -sessioon kuuluneesta esityksestäni, joka käsitteli vieraannuttamista reaalifantastikkojen tuotannossa. Saamani palaute oli kannustavaa ja puheestani esitetyt kysymykset saivat minut oivaltamaan uusia asioita tutkimuskohteestani, reaalifantasiasta ja sen unista.

Viihdyin muutenkin conin aikana hyvin huoneessa 209, jossa vieraannuttamisteemainen akateeminen ohjelma järjestettiin. Kuuntelin siellä fantastisen paljon esityksiä esimerkiksi vieraannuttamisen historiasta ja sitä vastaavista käsitteistä Starting Points -sessiossa, Hobitti-elokuvien vastaanotosta sessiossa Uses of Fantasy, Schrödingerin kissa -motiivin käytöstä Temporal Effects -sessiossa, roboteista jotka yrittävät olla kuin ihmiset Politics an Poetics of Posthumanist Etsrangement(s) in Speculative Fiction- ja siitä miten naisena voisi selvitä apokalypsistä SF Genders -sessioissa. Nämä ovat vain muutamia niistä loistavista esityksistä, joiden kuvat ja ajatukset välähtelevät nyt unissani.

 

Kaikki muu spekulatiivinen ja unenomainen

En enää edes muista, mitä kaikkea tulin tehneeksi ja kokeneeksi Worldconissa. Unet ovat sellaisia, niistä ei muista aivan kaikkea. Sen lisäksi, että istuin akateemisen ohjelman ääressä, muistan käyneeni kuuntelemassa joitakin paneeleita. Etenkin paneelit Suomispefin aallot – marginaalista maailmalle ja Finnish Weird jäivät mieleeni. Lihaksistoni ja selkäni muistavat puolestaan vieläkin scifikirppiksen ja sen kirjapaljouden, jonka kannoin kotiin. Makunystyräni muistavat Kaupungintalolla järjestetyn tilaisuuden tiistaina. Muistan Finfarin hallituksen kokouksen keskiviikkona ja spekulointimme ja suunnitelmamme tulevaisuudelle. Muistan mielenkiintoisia keskusteluja ja kahvihetkiä uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa. Toivottavasti näemme taas pian, emmekä vain unissa!

Teksti ja kuva: Minttu Ollikainen

Seuraavaksi blogimme palaa Worldcon-huumasta suomalaisten spefi-tutkijoiden kirjoituksiin, joista seuraavana vuorossa Juha Raipolan kirjoitus ymmärrysten rajoista ja Leena Krohnista!