Ymmärryksen rajat – eli mitä Leena Krohnin tuotanto on minulle opettanut

Jari Käkelä haastoi minut kirjoittamaan blogiin dystopioista Leena Krohnin tuotannossa, mutta epämiellyttävien tulevaisuudenkuvien sijasta ajatukseni päätyivät kohti omaa menneisyyttäni Krohnin teosten parissa. Tutkijan näkökulmasta kirjojen kohtaamiseen voi liittyä miellyttävien lukukokemusten ohella paikoin painajaismaisiakin tulkinnallisia umpikujia, joten oman tutkijahistorian kertaaminen sisältää myös sopivan määrän haasteen mukaisia dystooppisia elementtejä. Alkuvuodesta 70 vuotta täyttänyt Krohn on ollut vuosikymmenien ajan eräänlainen kirjallinen kummajainen kotimaisen kaunokirjallisuuden kentällä. Vaikka Krohn on säännönmukaisesti kieltänyt kirjoittavansa tieteiskirjallisuutta tai fantasiaa, ovat hänen teoksensa aina olleet täynnä spekulatiivisia elementtejä. Realismin perinteen värittämässä suomalaisessa kirjallisuustraditiossa Krohn onkin ollut virkistävä poikkeus – arvostettu, palkittu ja laajalti käännetty kirjailija, joka on kirjoittanut vaihtoehtoisten todellisuuksien kautta omastamme jo silloin, kun se on ollut kaikkea … Jatka artikkelin Ymmärryksen rajat – eli mitä Leena Krohnin tuotanto on minulle opettanut lukemista