Finncon 2023 keräsi spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneet kirjoittajat, asiantuntijat ja fanit Tampereelle viime viikonloppuna, ja tapahtumassa julkistettiin perinteiseen tapaan myös FINFARin gradukilpailun tulokset. Kisan voitto osui tänä vuonna niin ikään Tampereelle, yleisen kirjallisuustieteen oppiaineesta valmistuneelle Lila Mäkelälle. Hänen oivaltava pro gradu -työnsä pohtii, mitä annettavaa faniteorioilla voisi olla fiktion ja kertomusten tutkimiselle.
Tutkimaton maasto fanifiktion ja salaliittoteorioiden välissä
Fanit ovat kehitelleet omia teorioitaan rakastamistaan tarinamaailmoista ja hahmoista ainakin 1800-luvun Sherlock Holmes -seuroista lähtien, mutta internet on nostanut ilmiön entistä suurempaan suosioon. Mäkelän tutkielma ”Sattumaako? – Enpä usko!” – Mitä faniteoriat ovat ja miksi niitä kannattaa tutkia keskittyykin erityisesti YouTube-videoiden muodossa esitettyihin teorioihin Harry Potterin ja Pixar-elokuvien maailmoista. Tutkielman aineistossa korostuu suosittu teoria siitä, että kaikki Pixar-studion animaatioelokuvat sijoittuisivatkin samaan tarinamaailmaan. Toiset Mäkelän analysoimista videoista taas pureutuvat siihen, että Harry Potter -tarinoiden paisuminen viestinten väliseksi transmediatuotteeksi on jättänyt joidenkin hahmojen tarinoihin selitystä kaipaavia aukkoja.
Mäkelä selittää, että faniteorioiden luominen ja jakaminen antaa yleisölle mahdollisuuden uppoutua tarinamaailmoihin ja täydentää niitä, aivan kuten fanifiktion kirjoittaminen ja lukeminenkin. Toisaalta faniteoreetikoiden paranoidinen lukutapa, jossa kaiken oletetaan tarkoituksellisesti liittyvän kaikkeen, muistuttaa myös salaliittoteorioita.
Raati piti Mäkelän työtä rohkeana ja inspiroivana ”pelinavauksena”. Faniteorioita ei ole juurikaan tutkittu aiemmin, mutta Mäkelä osoittaa niiden tarjoavan kiehtovia näkökulmia moneen kertomusteorian peruskysymykseen. Esimerkiksi fiktionaalisuuden näkökulmasta faniteoriat ovat sikäli ristiriitaista, että niiden kohteena olevien teosten fiktiivisyys ja keinotekoisuus tiedostetaan – teorioita voidaan perustella esimerkiksi metaforilla tai tekijän intentiolla – mutta retoriikka muistuttaa usein enemmänkin faktapohjaista argumentointia – eli väitteet ollaan valmiita todistamaan pohjatekstistä tehdyillä havainnoilla. Joskus tarinan jatkuminen ja kaanonin laajeneminen myös paljastaa faniteoriat paikkansa pitäviksi.
Mäkelä ehdottaa faniteorioiden edustavan omanlaistaan lukutapaa, jossa immersiivisyys ja vapaa spekulointi yhdistyvät analyysiin ja päättelyyn. Tämä haastaa jotkin aiemmat teoriat lukemisen tavoista ja laajentaa siten kertomustutkimuksen kenttää uuteen ja yllättävään suuntaan.
Laatu korvasi määrän
Gradukilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna poikkeuksellisen vähän töitä: ehdokkaita oli vain kolme, kaksi Tampereen ja yksi Turun yliopistosta. Tutkielmien taso oli kuitenkin niin korkea, että kisasta tuli tiukka. Raati joutui punnitsemaan tarkasti eri arviointikriteerejä, mutta päätös oli lopulta yksimielinen: vaikka kahdessa muussa kilpailutyössä oli rikkaampaa kohdetekstin analyysiä, Mäkelän työn teoreettinen kunnianhimoisuus ja aiheen oivaltavuus tekivät raatiin suurimman vaikutuksen. Raadissa palvelivat tänä vuonna Fafnir-lehden nykyinen päätoimittaja FT Essi Varis (Helsingin/Oslon yliopisto), vuoden 2020 gradukilpailun voittaja Isla Parkkola (Turun yliopisto), Fafnir-lehden entinen päätoimittaja Esko Suoranta (Helsingin yliopisto), ja tieteiskirjallisuudesta väitellyt FT Päivi Väätänen (Helsingin yliopisto).
Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seuran gradupalkinto jaettiin nyt kuudetta kertaa, ja kuten aiempinakin vuosina, siihen kuului 200 euron kannustuspalkinto ja käsin tehty diplomi. Kilpailun tarkoituksena on kannustaa nuoria tutkijoita tarttumaan spekulatiiviseen fiktioon ja kehittää siten alan kotimaista kenttää. Parasta tänä vuonna valmistunutta spekulatiivista fiktiota käsittelevää gradua etsitään jälleen ensi vuoden alkupuolella!
Mikäli faniteorioiden tutkiminen innostaa, Lila Mäkelän palkittu pro gradu -työ on vapaasti luettavissa Tampereen yliopiston tietokannassa.
Aiempien vuosien voittajat
2021: Eveliina Lehtosaari: ”Aistimellisuuden ja elollisuuden arkkitehtuuri: Posthumanistis-ekokriittinen näkökulma ympäristön ja tilan havainnointiin sekä rakentumiseen Octavia E. Butlerin Xenogenesis-trilogiassa.” Oulun yliopisto, kirjallisuus.
2020: Isla Parkkola: ”Kirjojen toimijuudet ja leikki maailmojen välisellä rajalla Lemony Snicketin kirjasarjassa A Series of Unfortunate Events.”Jyväskylän yliopisto, kirjallisuus.
2019: Satu Koski: ”Selittämätöntä selittämässä? Eksplikointi englannista suomeen käännetyssä tieteiskirjallisuudessa.” Helsingin yliopisto, englannin käätäminen.
2018: Sampo Sukanen: ”’We are not to blame’: A feminist ecocritical analysis of Mad Max: Fury Road.” Itä-Suomen yliopisto, englannin kieli ja kulttuuri.
2017: Silja Korkeamäki: ”’It’s turning into a horror story.’ Intermediaalisuus ja lajikytkökset pelin Alan Wake kertovissa teksteissä.”Tampereen yliopisto, suomen kirjallisuus.